Neljänneksi päiväksi oli suunniteltu pikkuisen pidempi ajourakka: Oldenista Bergeniin. Tälle pätkälle mahtui todella hienoja teitä ja maisemia, kuten vuorien ja ylänköjen ylitystä, kivoja vuoristosolia vesiputouksineen, iloisia yllätyslampaita sekä melkein sydänkohtauksen aiheuttanu poliisiratsia... 4. päivän reitti kartalla Olden --> Aurlandsfjellet --> Bergen: 400km / 6h Starttasimme täynnä tarmoa ja ajokamat melkein kuivuneina Oldenista mökissä nautitun aamiaisen ja nopean siivouspalvelun jälkeen. Aluksi edessä oli mukavaa mutkabaanaa vuorenrinnettä ylös ja sitten ylängöltä alaspäin johonkin vuorten välissä sijaitseesseen pikkukylään. Kylään, johon ei taatusti aurinko paistanut koskaan. Alkumatkalle sattui pari pikku päivän piristystä: ensiksi ohjelmaa aiheuttivat mutkan takaa kimppuun hyökänneet verenhimoiset lampaat (vai miksi muuten ne hyppisivät viattoman motoristin eteen?)! Lampaista selvittyämme ei mennyt montaakaan kilometriä, kun seuraavan sydärin aiheutti keskellä tietä seissyt sinivuokko, joka viittoi parkkiin tien varteen... ...meidän onneksi kysessä oli kuitenkin vain puhallutusratsia, eikä nopeusvalvonta. Mutkia ylöspäin kanttaillessa ei välttämättä koko aikaa voinnut pitää katsetta tiukasti nopeusmittarissa, joten pieni pelko oli TAHATTOMASTA nopeusrajoituksen ylityksestä. Nopeasti kuitenkin selvisi pitstopin syy, kun pollari tarjosi pilliä suuhun. Molemmat pääsimme siis puhaltamaan ja sen jälkeen jatkamaan matkaamme ilman passien luovutusta ja siirtymistä Norjan valtionhotelliin :) Lampaiden ja puhallutuksen jälkeen matka jatkui hieman rauhallisemmin kohti Kaupangeria ja pikku retkemme ensimmäistä lauttaylitystä. Tämä lauttamatka oli itseasiassa ainoa laatuaan koko reissulla, jos ei siis Viikkarin kyytiä Turusta Tukholmaan ja toisinpäin lasketa mukaan. Lauttamatkan jälkeen suunnistimme Italiaisten Ducati-tiimiläisten kanssa kohti Aurlandsvegeniä tai Aurlandsfjelletin vuoristotietä. Olimme muutentörmänneet samaan Ducati-porukkaan jo Dalsnibballa ja muutaman kerran sen jälkeen, sinänsä ei tullut hirveästi veljeiltyä kerettiläisillä pyörillä ajaneiden herrojen kanssa, mutta aina taidettiin morjenstaa kun törmättiin. Lautan jälkeen vaihtoehtoina oli siis ajaa vanhaa vuoristotietä vuoren yli, tai sitten "maailman pisintä" tunnelia pitkin vuoren läpi. Tuo vuoren ylitys on aika suosittu nähtävyys ja tottakai mekin sinne hinguimme. Tunnelit on muutenkin aika tylsiä, saati sitten n.25km pitkä tunneli, joten valinta ei tosiaan ollut vaikea. Muistelin muuten, että Mont Blancin tunnelia Chamonix:sta Italian Courmayeriin mainostettaisiin maailman tai Euroopan pisimpänä, mutta jälkikäteen Wikipedista tarkistettuani voin todeta Norskien vieneen voiton n.10km selkeällä edulla. Aurlandsfjellet Björgavegen / FV243 tms. mikälie nyt olikaan, oli kyllä yksi koko reissun kohokohdista: aluksi tie nousee ylöspäin kapeana lähes hylätyn näköisenä "kärrypolkuna" ja maisema muuttuu koko ajan karummaksi ja ilma kylmemmäksi matkan edetessä. Tässä vaiheessa "Team Ducati" kurvaili takanamme, meillä molemmilla tiimeillä oli hieman vaikeuksia löytää lautan jälkeen tämän vuorenylitystien alkuun, joten saavuimme tielle nätissä possujunassa. Kohteliaina miehinä päästimme kisakireisiin nahkapukuihin sonnustautuneet motoristiveljemme ohitsemme, kun kuvittelimme heidän haluavan tykittää hirveää vauhtia, mutta loppupeleissä heidän etenemisensä olikin nahkapuvun kireyden perusteella ennustettua huomattavasti rauhallisempaa ja siirryimem takaisin vetohommiin hieman myöhemmin. Mitä ylemmäs saavuimme, sitä karummaksi luonto muuttui: puut katosivat vähitellen ja ilma viileni selkeästi ja lopulta alkoi tien vierellä olemaan lunta yhä korkeammissa kinoksissa. Tien korkeimmilla osuuksilla ei varmaan montaa lämpöasteita ollut ja teiden vierillä oli tosiaan metrien korkuiset lumikinokset. Tien vieressä näkyi jäässä olevia lampia, joiden vesi kimmelsi lumen alta aivan kirkkaan turkoosin sinisenä. Tässä vaiheessa taisi aurinkokin pikkuisen pilkistellä ja olo oli kuin olisi ollut ylittämässä jäätikköä moottoripyörällä, aivan mahtavaa! Taas oli vaan hanskat kosteina ja sormet jäässä, eikä koko ajan jaksanut pysähdellä napsimaan selfieitä. Lopulta tie taittui alaspäin ja maisema alkoi taas vihertyä pikkuhijaa. Alaspäin mennessä meitä taas tervehti suloinen lammasperhe mutkan takaa iloisesti tielle pomppien, ihanaa! Mutkittelimme alas Aurlandsvangeniin ja söimme jossain paikallisessa raakakakkukahvilassa pienet, mutta hyvin trendikkäät ja varmasti terveelliset välipalat. Tästä eteenpäin matka jatkui E16:sta pitkin ja olikohan niin, että viimeistään Vossevangenin tienoilla matkanteko muuttui aika tylsäksi ja puuduttavaksi suorittamiseksi. Mitä lähemmäs Bergeniä pääsimme, sen enemmän väsytti ja sen tylsempää baanaa oli tarjolla. Tuhat pidempää ja lyhyempää tunnelia ja lopulta vielä pienimuotoinen navigointioperaatio Bergenin keskustassa hostelllin löytämiseksi. Yövyimme siis tällä kertaa hostellissa nimeltä Marken Gesthus, joka oli itseasiassa aika hyvä ja kohtuu hintainenkin. Hostellin pihalla oli muuten aika "mielenkiintoinen" pyörä parkissa: Bergen oli oikein sympaattinen ja vilkas kaupunki, kävimme syömässä Fish 'n Chipsit ja maistelemassa muutamat paikalliset oluet, sitten takaisin hostellille latailemaan seuraavan päivän koitosta varten. Tässä vaiheessa alkoi jotenkin pikkuisen masentaa, kun hiipi pelko persuksiin että parhaat ja mielenkiintoisimmat ajopätkät alkaisivat olla jo kohta takanapäin ja tästä eteenpän matka olisi sitten kotia kohti. Slidehowssa muutamia kuvia tuolta neljänneltä ajopäivältä:
0 Comments
Leave a Reply. |
#HÄSHTÄGS#freedom Arkisto
December 2017
|