Aloin tiimi-mekaanikkoni kanssa avaamaan konetta, mittasimme puristuket ja toisessa pytyssä niitä ei ollut lähestylkoon lainkaan ja toisessakin aika heikot. Ihme että on pyörä liikkunut kuitenkin jotenkuten eteenpäin. No, konetta auki ja nyt liikutaan todellakin omalla epämukavuusalueella. Ensimmäinen takaisku tuli nokka-akseleiden kohdalla: pakopään nokka on urautunut todella pahasti. Tämä olisi ehkä vielä korjattavissa koneistamolla (100€-200€) tai sitten ebaystä uusi käytetty nokka-akseli tilalle (n.100€). Uuden käytetyn hommaamisessa riskinä tietysti se, että vaikka kuvissa näytätisi hyvältä, niin voihan siinäkin olla jotain pientä. Seuraava ylläri tulikin sitten sylinteriä irrottaessa: jostain kumman syystä moottorissa on jäähdytysripojen välissä pienet reijät kaasareiden puolella, siis ripojen välissä sylinteriä kohti poratut kaksi pientä reikää. En ole oikein koskaan tajunnut mitkä reijät ne on, mutta siis ihan kuuluvat tässä moottorissa olla. En ole aivan varma onko etupuolella samanlaiset samassa kohdassa (taitaa olla, mutta tässä on joku jo tulpannut ne). No nämä nerokkaat reijät ovat siis juurikin keskimmäisten sylinterin kiinnitystappien (mikähän lienee oikea termi?) kohdalla ja niistä näköjään menee kohtuullisen kivasti hiekkaa ja muuta paskaa ajan saatossa sisään. Tämä sitten jumiuttaa melko tehokkaasti sylinterin paikoilleen, eikä se todellakaan lähtenyt nätisti nostamalla irti vaan piti tunkea öljyä ja jumpsuttaa sitä edes takaisin puolen tunnin ajan. Reijistä puski sen verran karseaa öljy/hiekka-mönjää että pahaa teki. Lopulta kun sylinteri lähti irti, niin tappien paskaisuus paljastui koko komeudessaan: Osa tuosta hiekka/öljypaskasta putoili tietysti alakertaan ja nyt olisi pakko avata sekin ja putsata, jos koneen haluaa edes johonkin kuntoon.
Positiivisena puolena olisi mainittava, että itse männät oli vielä ihan ok, männän renkaat tosin finito. Moottirin edes johonkin kuntoon saamiseksi tarvittaisiin silti:
Ja kaikki tämä huhtikuun lopussa. Hankalahkon hommasta tekee myös se, että näiden lisäksi itseasiassa tarvitaan myös: kaasarit (150-200€) + kaasarien kurkut (n.80€) ja koska pyörä on pikkuisen harvinaisempaa mallia, ei varaosien saatavuuskaan ole mitään ihan helpointa ja nopeinta. Kuten jo .orgissa sanoinkin, aikamoinen kasa metallipaskaa käsissä. En luovuta, mutta otan aikalisän. Tästä eteenpäin jatketaan niin, että osat menee pikkuhiljaa tilaukseen ja moottori purkaantuu aina kun aikaa on. Vien romut säilöön ja koitan ensi talvena koota motin kasaan, tai mekaanikkoni koittaa :) Tein pyörälle juuri Trafin sivuilla liikenteestä poiston ja käänsin uuden sivun kaksipyöräisten suhteen, kai tämäkin on taas kasa pelkkiä ongelmia, mutta toivotaan nyt parasta. Ensi päivityksessä enemmän tästä uudesta tuulahduksesta, mutta pienenä vinkkinä aiheeseen liittyvä kuva:
0 Comments
Takatalvi on kuulemma tulossa, tai ainakin laitoin sen nyt tilaukseen, sillä pyörä näyttää tällä hetkellä tältä: Ja syynä tähän ratkaisuun oli turhan agressiivinen öljyvuoto: li pyörä vuotaa jostain alta ja/tai oikean posken puolelta ja osa öljystä valuu rungon alla menevän pakoputken päälle. Kun pyörän alle laittoin valkoisen rätin ja käytti pyörää muutaman minuutin, oli rätti täynnä öljyroiskeita ja juuri tuossa pakoputken kohdilla isompi läikkä ölyä. Lisäksi pyörä alkoi taas savuttaa seistyään muutamia päiviä, eli öljyt ja bensat menee taas iloisesti sekaisin. Tähän lääkkeenä on nyt tulossa uusi bensahana. Lisäksi kaasarit putsaan, koska pyörä kävi todella huonosti ja oikean puoleinen pytty tuntutui käyvän epämääräisesti. Syy tähän selvisi kaasareita avatessa, koko oikean puoleinen kaasari tuntui olevan aika tukossa. Kaasarien putsauksen kruunasi toiseen kaasuttimeen jumittunut tyhjäkäyntisuutin, joka irrottaessa hajosi kaasarin runkoon = toinen kaasari rikki. Jännäksi tämän tekee se, että pyörässä on aika harvinainen Mikunin BS36SS kaasutin, joita ei tahdo löytyä, tai ainakaan halvalla ja hyväkuntoisina. Vaihtoehtona kävi jo mielessä vaihtaa kaasarit Mikunin VM34mm kaasreihin ja laittaa kaasuvaijeriin haaroitettu vaijeri. Ilmeisesti joku on joskus jossain näin tehnyt, mutta suuttimien kanssa joutuisi sitten vekslaamaan ja myös bensahana pitäisi vaihtaa, sillä Mikunin VM34 ei ole alipainevehje, kuten nykyiset on. Tietysti samalla voisi ehkä heivata orkkis ilmanputsarikotelon ja laittaa sexyt vapaavirtausilmansuodattimet (jotka pyössä itseasiassa oli ostaessani, mutta joilla alipainekaasari ei suostunut toimimaan oikein lainkaan). No nyt on muutamat originaalikaasarit kiikarissa ja toivottavasti pääsen kauppoihin asti ja saan vaihdettua rikkinäisen ehjään. Sitten pitäisi olla kaasariongelma ratkaistu. Kaasuttimien kurkut (?) kaasarista pyttyihin olivat myös aivan lahot, onnistuin nyt tilaamaan uudet, vanhat oli ilmeisesti korjattu jollain kumimassalla ja hörppivät taatusti ilmaan aina täristessään. Ehkä tämäkin aiheutti ajoittaista paukkumista ja epämääräistä käyntiä. Ne kurkut tosiaan lahosivat aivan täysin kun irrotin kaasaria. Mikunin BS36SS kaasarit: Nyt on tulossa siis uusi bensahana (originaali), kaasareiden korjaussarja, koneen täydellinen tiivistesarja ja toivottavasti jostain uudet kaasarit, joista nappaan ainakin toisen kaasuttimen rungon. Lisäksi harkinnassa on, josko samalla uusisi kytkinlevyt.
Vähän kyllä epäilyttää, ettei tällä pyörällä tänä kesänä ajamaan pääse. Rahallisesti tässä ylittyi viimeistään nyt se piste, ettei hommassa ole enää järkeä. :) ...harrastukset... Vuoden 2015 kesän alussa pyörä näyyi tältä: Loppukesästä 2015 oli tapahtunut jo pieniä muutoksia (krossitanko pois, takavalot uusittu, sähköjä siistitty, tangonpääpeilit, tarrat poistettu tankista) Nyt tankkiin on loihdittu kynäruiskumaalaus ja ilme on muuttunut aika paljon: Uutta on siis myös satula, pakosarjakääreet, peilit, led-minivilkut ja rekisterikilven kiinnitys. Saattaa olla, että takalokasuoja lähtee vielä kokonaan pois, niin takapäästä tullee kliinimpi.
Duunailin siis pyörään talven aikana uutta satulaa: tein satulan rungon ja duunailin pehmusteen ja hommasin keinonahan siihen päälliseksi. Lopulta päädyin kuitenkin viemään luomuksen ammattilaiselle verhoiltavaksi, koska ajattelin että satulasta tulisi sitten pikkuisen hienompi ja parempi kun antaa ammattilaisen tehdä. Pyörän vanha satula oli myös itse tehty, kohtuullisen matala brat/banana tms. -tyylinen viritelmä. Ihan hyvin tehty ja ihan hyvä jakkara istua, mutta satulan puurunko oli pikkuisen kärsinyt ja varsinkin kiinnitykset pyörään olivat aika huonot. Vanha satula oli väriltään musta, valkoisilla suorilla tikkauksilla. Uudesta satulasta halusin ruskean ja hieman enemmän retrotyylisen. Pyörän lookkiin sopii hyvin matala satula, mutta oman pituuteni ja pyörän jo muutenkin todella matalan korkeuden takia, halusin satulaan vähän enemmän korkeutta kuin tässä vanhassa oli. Kun menin hakemaan uutta satulaa verhoomosta, niin olin positiivisesti yllättynyt: Satulaan oli lisätty hieno "kauhukahva" pelkääjänpaikalle ja takapäätä oli korotettu hieman. Nyt satulassa on kivasti muotoa ja vaikka pyörän kyydissä ei koskaan tule kukaan istumaan, niin kokonaisuus kaksine jalkatappeineen ja pitkine satuloineen näyttää järkevämmältä kuin ennen. Satula muuten ole ihan näin kiiltävä, kuin kuvassa, sillä kännykän salama räiskähti pinnalle ja saa sen näyttämään vähän turhan kiiltävältä. Satula on snadisti pidempi kuin vanha satula oli ja etupään pitäisi nyt istua hieman paremmin tankin kanssa. Ennen tankin ja satulan väliin jäi n.5cm rako ja tankin kiinnityspultit olivat näkyvissä. Nyt toivoisin, että pultit jäävät satulan alla ainakin osittain piiloon ja rako olisi jotakuinkin ummessa. Mikäli penkin verhoiluttaminen on ajankohtaista, niin uskalla kyllä suositella Verhoomoliike Matti Ryhästä. Ihan ilmaista homma ei ole, mutta eihän mikään laatu ikinä halpaa ole. Verhoomon sivut löytyy osoitteesta: http://www.verhoiluryhanen.fi
|
#HÄSHTÄGS#freedom Arkisto
December 2017
|