Alkuperäinen ajosuunnitelma oli ajaa toisena ajopäivänä vain noin 300km nykäisy Lillehammerista Stryniin, tai tarkemmin ottaen Oldeniin, jossa sitten yöpyisimme pari yötä leirintäalueen mökissä. Lillehammerin Scandicin runsaassa aamiaspöydässä säätiedotusta tutkailtuamme ja paikalliselta motoristipariskunnalta parkkipaikalla saamiemme suositusten perusteella, alkuperäinen pläni muokkautui sitten hieman nykäisystä rykäisyn puolelle... Säätiedotus lupaili koko päiväksi hyvää ja kohtuullisen lämmintäkin keliä, kun taas seuraaville päiville ennustettiin surkean sateista ja koleaa keliä, joten olisi siis järkevää käydä hyvällä kelillä Dalsnibballa ja Gay Ranger -vuonolla (Geiranger). Etukäteisplänin mukaan meidän piti ajella sitten "välipäivänä" Oldenista Geirangerille ja ehkä Trollstigenille asti, mutta alkuperäisessä suunnitelmassa pysyminen olisi oletettavasti tarkoittanut Geirangerin mutkien kurvailua pilven sisällä sateessa ja Dalsnibbalta aukeavan maiseman ihastelua korkeintaan postikortista, joten päätimme startata Lillehammerista kohti Dalsnibbaa ja käydä sen jälkeen Gairangerilla syömässä. 2. päivän reitti kartalla Lillehammer --> Geiranger --> Olden: 450km / 7h (klikkaa suurentaaksesi) Ennen Lillehammerista poistumista kävimme vielä katsastamassa olympiapuiston ja näimmepä jopa pari paikallista Nykästä liitelemässä muovimäessä. Ihan komeita leiskautuksia kaverit veti. Paikallista bubia ja pitseriaa lukuunottamatta, Lillehammerin nähtävyydet jäi kyllä aika pitkälti ihmettelemättä, mutta ihan nätti kaupunkinhan tuo on ja varmasti löytyisi ihmeteltävää muutamaksikin päiväksi. Lillehammerista ei kauaa tarvinnut E6:sta pohjoiseen päin losottaa, kun maisemat alkoivat muuttua mielenkiintoisemmiksi ja karummiksi. Yksi sinänsä hieman harmittava asia oli kuitenkin norjalaisten into ja ilmeisen suuri budjetti parannella teitä, sillä n.15v sitten joen viertä mukavasti myötäillyt kaksikaistainen tie oli muuttunut nelikaistaiseksi motariksi, johon oli ripoteltu tietulleja, selfietikkuja ja keskinopeusvalvontaa. Nice. No, nopeita kilsoja ja matka eteneni sutjakkaasti ja sinänsä tosi kiva ettei moottoripyöräilijöiden tarvitse maksaa tietulleja. E6:n sijasta olisi joen toisella puolella mennyt ehkä vanha tiepohja (254) tai joku pienempi tie, mutta emme oikein jaksaneet suunnistaa sinne ja ajattelin ainakin itse, että tämä on vähän tämmöinen siirtymätaipale, joten hyvä vaan kun päästään nopeasti "pelimestoille". Ajelimme Lillehammerista siis kohti Dalsnibbaa ja Geirangeria E6:sta pitkin, mutta bongailimme kartasta Sjoan jälkeen Heidaliin kääntyvän mukavan näköisen pikkutien nro. 257, joka tavallaan jopa oikaisi hieman matkaa. Tämä pätkä päästiin ajamaan mitä parhaimmassa kelissä täysin tyhjällä tiellä ja koska kyseessä oli koko reissun ensimmäinen kunnollinen mutkapätkä, niin tuo osuus jäi mieleen koko reissusta ehkä yhtenä parhaista pätkistä. Iso osa pätkän "parhauteen" vaikuttavasta muistijäljestä oli kyllä kelillä, sillä suurin osa muista kivoista mutkapätkistä ajettiinkin sitten sadekelillä. Jälkikäteen on hyvä viisastella, mutta olisi varmaan kannattanut kääntyä melko pian Lillehammerin jälkeen Gausdalsvegenille, niin olisi päässyt ajelemaan luultavasti mielenkiintoista, hyvää ja kuivaa mutkapätkää E6:n sijaan. (Follebu/Svingvoll/Gåla). Toisaalta tämä olisi tuonnut jo loppupeleissä aika pitkään ajopäivään aika paljon lisäkilsoja ja varsinkin lisätunteja. Ehkä ensi kerralla? Heidalin jälkeen 257 liittyi taas isompaan väylään (tie nro.15) jota jatkoimme kohti Grotlia. Tässä vaiheessa maisema alkoi muuttua huomattavasti karummaksi ja lämpötila laskea. Vähitellen teiden vieriltä alkoi löytyä lunta ja maisema oli jopa hyvinkin talvinen. Pari kertaa aikaisemmin seudulla käynneenä (n.15v aikaisemmin) ei kummallakaan kerralla ole tuolla tienoin vielä lunta ollut ja kun pääsimme Dalsnibballe kääntyvälle tielle, oli teiden vierissä jo ne postikorteista tutut metrien korkuiset lumikinokset. Dalsnibballe kurvailimme ihastelemaan Geiranger -vuonoa. Muistelin, että viimeksi ylös mennyt tie olisi ollut hiekkatie ja hermoilin jopa pikkuisen etukäteen, että miten alaspäintuleminen natsaa jos tie on kauhean ruuhkainen ja huonossa kunnossa. No nyt oli hyväkuntoinen tarmakki alla ja näköalapaikallekin oli rakennettu jos jonkinnäköistä korkeanpaikan kammoisen säikyttelyyn tarkoitettua verkko- ja ikkunalattiaa. Komeat oli maisemat ja vuono näkyi hyvin. Kylmä kyllä oli. Dalsnibbalta alkoi sitten aikamoinen mutkatiemultihuipentuma kohti alhaalla sijaitsevaa Geirangeria. Mukava oli ajella, mutta pikkuisen joutui jonottelemaan bussien ja matkailuautojen kohdatessa ja sumpliessa miten pääsisivät toisistaan ohi. Itselläni oli myös vähän vaikeuksia varsinkin oikealle alspäin kääntyvissä mutkissa, jostain syystä oikealle kääntyminen on aina vaikempaa ja alaspäinmeno vielä jotenkin pahentaa tilannetta kun joutuu jarruttelemaan. Itseasiassa tämä ongelma vaivasi koko reissun, pitäisi mennä ihan vaikka radalle vähän treenaamaan. Alhaalla vuonon rannalla olikin sitten aikamoinen kuhina päällä, mutta onneksi moottoripyörällä pääsi muutaman kerran luikahtamaan mukavan joustavasti pahimmista ruuhkista läpi :) Jatkoimme ajelua vielä vastapäisen seinän mutkapätkää ylös (Örnesvingen Eagle Road 63), mutta koska meillä ei ollut tarpeeksi aikaa jatkaa Trolsstigenille asti, niin teimme tunnelin jälkeen U-käännöksen ja tyydyimme nautiskelemaan saman mutkapätkän alaspäin takaisin Geirangeriin, jossa söimme hyvät mutta kalliit pizzat suomalaisten tarjoilijoiden kanssa rupatellen. Safkan jälkeen kävimme tankkaamassa mukavan hintaista menovettä ja lähdimme suhaamaan takaisin ylös kohti Dalsnibbaa ja siitä sitten kohti Stryniä ja lopulta Oldenia ja meitä siellä odotelluta mökkiä. Ylöspäin mennessä Geirangerin mutkat sujuivat ehkä snadisti paremmin, varmaan johtuu siitä ettei tarvitse käyttää jarruja samalla tavalla ja pelkällä kaasulla pelaamalla pärjää pidemmälle, mutta ei ajaminen vieläkään ihan hirveän rentoa ollut. Perillä Oldenissa meitä odotti varsin sympaattinen pieni mökki aivan smaragdinvihreän veden äärellä. Täällä yövyimme kaksi seuraavaa yötä. Päivä oli loppupeleissä aika pitkä ja rankka, mutta sisälsi mahtavia maisemia ja melkeinpä parhaat kelit koko reissun aikana. Kuvia:
0 Comments
Tammikuussa 2017 aloimme kaverini kanssa suunnitella pikkuisen enemmän tosissaan jonkinlaista moottoripyörätourneeta Norjaan. Aika nopeasti unelmointi muuttui enemmän suunnittelun suuntaan ja sopivan ajankohdan valintaan. Ajankohtaa roadtripille emme päässeet ihan vapaasti valitsemaan ja matkan ajankohta oli jotakuinkiun pakotettu kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Ajankohdan takia hylkäsimme sitten melko pian alkuperäisen suunnitelman koluta Pohjois-Norjaa Mo I Ranasta ylöspäin ja keskittyä etelämmäs tutustumaan vuono-Norjaan. Aikaa meillä oli viikon verran, joka tuntui ihan sopivalta, joskin ehkä hieman rajoittavalta ja suorittamisen suuntaan kallistavalta ajalta. Yöpymiset varattiin jo hyvissä ajoin etukäteen ja saimme ne mielestäni aika kohtuu hintaan. Tämä tietysti rajoitti hieman improvisointia matkan varrella, mutta toisaalta päivän etapit oli siten selkeinä tiedossa jo etukäteen, eikä matkanvarrella tarvinnut käyttää aikaa majoitusten varailuun tai netistä etsimiseen. Telttaa ja retkeilykamoja emme halunneet raahata mukana, joten yöpymispaikkoina toimivat pari Scandic-hotellia, muutaman eri leirintäalueen mökki ja yksi hostelli. Päivämatkat vaihtelivat aika paljon ja Tukholmasta Norjan puolelle päätimme "tykittää" mahdollisimman suoraan ja nopeasti, joten ajoimme Tukholmasta ensimmäisenä etappina Lillehammeriin. Etapit, kilsat ja (noin) ajotunnit: #1: Tukholma-Lillehammer, 660km, 9h #2: Lillehammer-Geiranger-Stryn-Olden, 450km, 7h #3: Olden-StrynSommerSki-Målöy-Olden, 400km, 6h #4: Olden-Aurlandsfjellet-Bergen, 400km, 6h #5: Bergen-Röldal, 210km, 4h #6: Röldal-Rjukan-Drammen, 300km, 5h #7: Drammen-Tukholma, 550km, 7,5h YHTEENSÄ: n.3000km / 45h + Suomen kilsat Koko reitti kartalla: (klikkaa suurentaaksesi) Pyöränä alla itselläni -07 Triumph Bonneville ja ystävälläni Suzuki gsx1250fa. Itselläni oli kaikki tavarat sullottu 40l drybagiin, joka oli liinoilla kiinnitetty pyörän rungon ympäri tarakkaharakan paikalle. Hommasin myös muutaman euron tavaraverkon ja laitoin sadekamapussin ja juomapullon sen alle, jotta ne olisi näppärästi ja nopeasti saatavissa, ihan toimiva systeemi ja varat pysyi mukana. Ystävälläni oli Suzukissa takana kova pizzaboksi ja sen lisäksi myös takapaikalla drybagi, ja me molemmat olimme myös asentaneet pyörään 12v ulostulon, että naville ja GoPro:lle saisi latinkia myös ajaessa. Asensin myös (ruman) tallista löytyneen etupleksin pyörääni, koska ajattelin josko se auttaisi pitämään sylin sateella kuivempana ja motariosuuksilla toisi hieman helpotusta ilmavirran kanssa taistellessa. Asennuksen jälkeen lyhyehköillä testilenkeillä tuumailin, ettei pleksistä ollut juuri mitään hyötyä, mutta nyt jälkikäteen on todettava että pleksin otettuani huomaan kyllä varsinkin vastatuuleen ajamisen olevan raskaampaa ja tuntuu että kahvoista joutuu puristamaan vähän kovempaa kyydissä pysyäkseen... ...eli näin insinöörinä uskallan todeta, että ehkä noista katteista ja kaikenmaailman tuulilaseista VOI JOSSAIN tapauksissa olla ihan oikeaakin hyötyä, mitään mittaustuloksia minulla ei kuitenkaan ole tästä esittää, joten kyse voi olla myös ihan silkasta placebo-vaikutuksesta. Hyvä bändi muuten, vaikka vähän masentavaa ja flegmaattista musiikkia omaan makuuni onkin. Bonneville touring setup Tein tälläkin kertaa reitistä "nuotit" ja teippasin ne muovitaskuun ja taskun tankkiin kiinni, näin pysyy ainakin pääpiirteittäin reitillä ja eikä tarvitse kaivella karttaa esiin ehkä ihan niin usein kuin ilman. Mielestäni varsin tomiva toimiva ratkaisu. Tämän oldschoolnavin lisäksi molemmilla oli tangossa jonkinmoinen puhelinpidike ja puhelimessa navit. Jonkin verran navia tuli käytettyä, varsinkin Bergenissä hostellia etsiessä, mutta toinen ihan kätevä käyttökohde oli vuoristoteillä vähän lunttailla mutkia navista, eli onko edessä oleva mutka mahdollisesti 180asteen neulansilmä, vai vähän loivempi kaarros. Nuotit Itse matkaan starttasin la iltana n. 17:00 aikoihin, päämääränä Vikingin terminaali Turussa. Ajokaverini starttasi paria tuntia aikaisemmin keskisemmästä-Suomesta ja treffasimme vasta satamassa. Rullasimme pyörät laivaan ja vastoin etukäteen opiskelemaani, ei pyöriä tarvinnut ainakaan tällä kertaa kiinnittää lainkaan liinoilla tai kiiloilla. Ilmeisesti sen verran tyyni keli ja avomertakin reitillä sen verran vähäsen, että pyörät pysyi parkissa ihan normaalisti. Itse laivalla ei hirveän kauaa kerinnyt "risteilemisestä" nauttia: kävimme syömässä ja vaihdoimme kuulumisia, mutta seuraavan aamun aikainen herätys ja kohtuu pitkä päiväetappi pakottivat meidät kuitenkin skippaamaan diskoteekit, hyttibileet, pallomeret ja muut laivalta tutut hupailut ja menimme kuuliaisesti aikaisin nukkumaan. Meriaamiainen osoittautuikin sitten mielenkiintoiseksi kokemukseksi: muutama sata hieman erilaisen jonotuskäyttäytymisen omaksunutta henkilöä tunki joka puolelta ohitsemme, eikä linjastoilla tuntunut olevan mitään pääteltävissä olevaan etenemissuuntaa. Pienen pieni ruuhkastressi iski jo tässä vaiheessa ja hetken pelkäsin jopa jääväni kokonaan ilman ruokaa, sillä emme olleet tajunneet varata aamiaisrituaaliin useampaa tuntia ja autokannelle oli joka tapauksessa mentävä ajoissa, vatsan täytttöasteesta riippumatta. Ensimmäisen varsinaisen ajopäivän etappi Tukholmasta Lillehammeriin sisälsi pääosin nopeita ja isoja teitä, joten mitään hirveän jännittävää kerrottavaa tuolta etapilta ei ole. Ehkä sen voisi sanoa, että Ruotsin puolen keski- ja reunakaiteet välillä kyllä vähän ajaessa ahdistivat, tai tuli siinä useampaan eri otteeseen mietittyä, että jos jotain yllättävää sattuisi, kuten eläin pomppaisi tielle tms. , niin nuo reunakaiteet metallitolppineen kyllä paloittelisi "nätisti" viattoman motoristin useampaan palaan. Pääsimme rajalle asti onneksi ilman ihmeempiä sattumuksia ja vieläpä nopeasti ja kuivina, mutta vesisade alkoikin sitten välittömästi rajan ylitettyämme. Nice! 1. päivän reitti kartalla Tukholma --> Lillehammer 660km / 9h: (klikkaa suurentaaksesi) Jatkoimme rajalla pidetyn vähän pidemmän paussin jälkeen ajamista itsepäisesti ilman sadekamoja, mutta parin kilsan jälkeen sade yltyi sen verran, että oli pakko luovuttaa ja pysähtyä levähdysalueelle pukemaan sään alistamana sadehaalari ja kengänpäälliset. Ne päällä sitten kitkuteltiin aina Lillehammeriin asti, mutta alla olevat ajokamat pysyivät onneksi täysin kuivina, eikä kylmäkään vaivannut. Sadeasu (IXS Orca 3) tuntui siis toimivalta ja hyvältä hankinnalta. Illalla kiertelimme pikkuisen Lillehammeria ja kävimme tankkaamassa itsemme pitsalla ja oluella. Lillehammer vaikutti nätiltä ja kohtuullisen eloisalta kaupungilta, joka tosin tuntui edelleen elävän aika vahvasti vuoden -94 talviolympialaisten huumaa :) Kuvia ensimmäiseltä ja Lillehammerista |
#HÄSHTÄGS#freedom Arkisto
December 2017
|